Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on 28.9.07 antanut ratkaisunsa Itä-Uudenmaan rakentajat Oy/Asunto Oy Porvoon Vesitorninmäki tekemästä valituksesta. Valitus koski Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa kumottiin Porvoon kaupungin kaavoitus- ja rakennuslautakunnan tekemä Linnankoskenkatu 46:n saneeraamista koskeva rakennuslupapäätös.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu on seuraava. Keskeisen sisällön olen tässä merkinnyt punaisella.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Diaarinumero 969/1/07

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Katselmuksen toimittamista koskeva vaatimus hylätään.

2. Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan lukuunottamatta oikeudenkäyntikulujen korvaamistakoskevaa ratkaisua ja Porvoon kaavoitus- ja rakennuslautakunnan päätös saatetaan voimaan. Oikeudenkäytnikulujen korvaamisen osalta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Itä-Uudenmaan Rakentajat Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut:

1. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 41 §, Itä-Uudenmaan Rakentajat Oy:n vaatimus katselmuksen toimittamisesta on hylättävä.

2. Hallinto-oikeuden päätöksessä lausutuilla perusteilla on katsottava, että tontille sallittu kerrosalan ylitys 35 nemiömetrillä on voitu hyväksyä maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n nojalla vähäisenä poikkeamisena rakennusluvan yhteydessä.

Rakennuslupahakemuksessa tarkoitettu talo C on alueella voimassa olevassa 9.4.1992 vahvistetussa asemakaavassa varustettu merkinnällä sr (k). Kaavamääräyksen mukaan kysymyksessä on kaupunkikuvallisesti merkittävä rakennus. Ensisijainen tavoite on rakennuksen säilyttäminen. Jos rakennus joudutaan korvaamaan uudella, tulee tämän olla kooltaan, muodoltaan ja materiaaleiltaan likimain entistä vastaava. Talon C kohdalla asemakaavassa on suurimmaksi sallituksi kerrosluvuksi merkitty II.

Kun otetaan huomioon edellä mainitun, rakennuksen suojelua koskevan kaavamääräyksen väljyys, se seikka, että asemakaavassa edellä mainitusta kaavamääräyksestä huolimatta sallitaan kaksikerroksisen rakennuksen rakentaminen talon C kohdalle sekä se seikka, että samalle tontille kadun varteen on jo rakennettu korkeampi, kattolyhdyin varustettu rakennus (talo A), talon C peruskorjaus ja kylmän ullakkotilan muuttaminen asuintiloiksi julkisivuratkaisuineen ei näissä oloissa ole edellyttänyt lupaa poiketa mainitusta kaavamääräyksestä. Kaavoitus- ja rakennuslautakunta on siten voinut myöntää rakennusluvan ilman, että alueellinen ympäristökeskus on ensin myöntänyt maankäyttö- ja rakennuslain 171 §:n nojalla poikkeamisluvan rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä. Tästä syystä hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja kaavoitus- ja rakennuslautakunnan päätös saatettava voimaan.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, hallinto-oikeuden päätöstä hylätä Itä-Uudenmaan Rakentajat Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ei korkeimman hallinto-oikeuden pääasiaratkaisusta huolimatta ole syytä lopputulokseltaan muuttaa.

3) Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, yhtiölle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.


Korkein hallinto-oikeus:

Esa Aalto
Pekka Vihervuori (t)
Marjatta Kaján
Kari Kuusniemi
Tuula Pynnä

Asian esittelijä,
Vanhempi hallintosihteeri Mikko Rautamaa

Korkein hallinto-oikeus siis lopulta ratkaisi asian Porvoon kaupungin hyväksi. Porvoo on menetellyt oikein myöntäessään rakennusluvan Linnankoskenkatu 46:n alkuperäisen rakennuksen saneeraamiselle.

Huolestunutta kansalaista askarruttaa kuitenkin päätöksen jälkeen entistä enemmän, miten empire-kaupunginosien kaupunkikuvan ja asemakaavassa sujeltujen rakennusten käy. Nythän KHO linjasi, että ristiriitaisissa asemakaavamääräyksissä merkitsevämpi on kerroslukumäärään liittyvä merkintä, ja suojelumääräykset ovat toissijaisia.

Ratkaisussaan KHO on kiinnittänyt erityistä huomiota kaavamääräysten ristiriitaisuuteen: "Kun otetaan huomioon edellä mainitun, rakennuksen suojelua koskevan kaavamääräyksen väljyys, se seikka, että asemakaavassa edellä mainitusta kaavamääräyksestä huolimatta sallitaan kaksikerroksisen rakennuksen rakentaminen talon C kohdalle sekä se (...)". Tätä lausetta tulisi Porvoon kaupunkisuunnitteluosastolla erityisen tarkkaan tutkiskella. Eli koska asemakaavamääräykset ovat epätarkat ja keskenään ristiriitaiset, ratkaisee KHO asian rakentajan eduksi. Suojelumääräyksistä viis veisaten.

Kun ottaa huomioon kaavoitus- ja rakennuslautakunnan päätöksen, jonka mukaan kuntalaisaloitteessa esittämääni asemakaavojen ajanmukaisuuden arviointia ei tulla tekemään, voivat seuraukset olla melkoisen kohtalokkaat. Jos asemakaavamääräykset ovat vähänkään ristiriitaiset, ei suojelumääräyksistä tarvitse juurikaan piitata. Etenkään jos on tontilla jo ehtinyt hyödyntää vanhentuneiden asemakaavojen tehokkuuslukuihin perustuvan rakennusoikeuden.

Mielenkiintoista on myös, että KHO ei ole päätöksessään mitenkään maininnut hallinto-oikeuden ratkaisun keskeisimpiä perusteluita. Niissähän rakennushankkeessa katsottiin poikettavan asemakaavamääräyksistä, sillä toteutettavat kattolyhdyt muuttavat rakennuksen ulkoasua niin paljon, että asia olisi tullut käsitellä poikkeamisasiana Uudenmaan ympäristökeskuksessa. Rakennushanke muuttaa ulkoasua niin ratkaisevasti, että sen ei enää voida katsoa olevan "kooltaan ja muodoltaan likimain entistä vastaava".

Olisipa mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä Uudenmaan ympäristökeskus ja Museovirasto tästä ratkaisusta ovat.

No, tulipahan ainakin seurattua loppuun saakka valitusprosessi. Hyvä oppimiskokemus kaikkiaan. Ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun päätössanat ovat kyllä aika mainiot:

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.