Porvoon osaava ja kehittyvä henkilöstö

Olen kovasti pähkäillyt tuota Porvoon lausuntoa linnankoskenkatu 46:n valitukseen liittyen. Ei siitä lausunnosta oikein saa tolkkua.

Parin nukutun yön jälkeen on alkanut ihmetyttää ympäristöministeriön asemakaavamerkintäoppaan (löytyy kokonaisuudessaan pdf-muodossa tästä) ja lausunnosta välittyvän kaupungin näkökulman erisuuntaisuus.

Orientoidutaan ympäristöministeriön näkökulmaan lukemalla oppaan säilyttävää ja suojelevaa asemakaavaa käsittelevän luvun 8.1.2 ensimmäinen kappale (pdf-muodossa tästä).

8.1.2 Säilyttävä ja suojeleva asemakaava
Asemakaavan sisältövaatimusten (MRL 54 §) mukaan kaavaa laadittaessa tulee rakennettua ympäristöä vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Asemakaavan tehtävänä on luoda edellytykset valtakunnallisten, maakunnallisten ja paikallisten kulttuuriympäristön arvojen säilyttämiselle. Edelleen MRL:n 57 §:n mukaan jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, voidaan asemakaavassa antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Lain 166 §:n mukaan kaavassa suojelluksi määrätyn tai rakennussuojelulain nojalla suojellun rakennuksen käytössä ja kunnossapidossa on otettava huomioon rakennussuojelun tarkoitus.

Yksittäisen rakennuksen osalta voidaan siis määritellä kaavaan suojelumääräyksiä esim. rakennetun ympäristön arvojen säilyttämiseksi.

Porvoon lausuntoehdotuksessa todetaan, että valituksen kohteena olevat seikat kuuluvat rakennussuojelun piiriin, eivätkä kaupunkukuvan suojeluun. Ja että valitus siksi olisi hallinto-oikeudessa hylättävä aiheettomana.

Kuitenkin sr -merkintä on suojeluun liittyvä merkintä, jota voidaan lisämerkein täsmentää. Tämä tuodaan mielestäni selkeästi esille asemakaavamerkintäoppaasta.
Oppaan luvussa 8.3 käsitellään erilaisia kohdemerkintöjä ja määräyksiä. Sr -merkintä määritellään oppaassa seuraavasti:

Merkintä osoittaa, ettei rakennusta tai sen osaa saa purkaa eikä sen suojeluarvoja heikentää korjaus- ja muutostöissä. Merkintään on tarpeen liittää täsmentäviä määräyksiä.

Täsmentävinä määräyksinä on mainittu esimerkiksi seuraavanlainen määräysmalli:

Suojeltava rakennus. Historiallisesti/kulttuurihistoriallisesti/rakennustaiteellisesti/kaupunki- tai kyläkuvan kannalta arvokas rakennus/rakennuksen osa, jonka ominaispiirteet tulee korjaus- ja muutostöissä säilyttää. Erityisesti julkisivukorjauksissa tulee käyttää alkuperäisiä tai niitä vastaavia materiaaleja.

Tämähän muistuttaa erehdyttävästi Linnankoskenkatu 46:n suojelumääräystä:

sr (k) – Kaupunkikuvallisesti merkittävä rakennus. Ensisijainen tavoite on rakennuksen säilyttäminen. Jos rakennus joudutaan korvaamaan uudella, tulee tämän olla kooltaan, muodoltaan ja materiaaliltaan likimain entistä vastaava.

Oppaassa ei ole mainittu erikseen "kaupunkikuvallista suojelumerkintää" tai "rakennussuojeluun liittyvää merkintää". On vain sr-merkintä erilaisin tarkennuksin. Tässä näyttäisi Porvoon lausuntoa valmistellut taho kirjoitelleen omiaan.

Lausuntoluonnoksessa kaupunki katsoo, että rakennussuojelu ja kaupunkukuvan suojelu ovat kaksi eri asiaa. Lisäksi lausuntoesityksessä vielä rohjetaan todeta, että jos rakennus kaavassa olisi suojeltu merkinnällä sr (mutta sehän on, herra paratkoon: kaavamerkintä on sr (k)!), tulisivat ulkohahmoon liittyvät seikat tarkasteltavaksi rakennuslupaa myönnettäessä, ja olisivat voineet muodostaa esteen rakennusluvan myöntämiselle.

Sr-merkintä ei kuitenkaan tullut tarkasteltavaksi rakennuslupaa myönnettäessä Linnankoskenkatu 59:lle. Silloin lupa myönnettiin, koska "sr-merkinnän ohi ajoivat asemakaavan erityiset määräykset" (ks kirjoitukseni 12.12.05). Myöhemmin luvan myöntämistä perusteltiin virheellisellä kaavalla (ks kirjoitukseni 21.8.).

Todella hämmentävää. Näin asoita jonkin aikaa tarkemmin seuranneena alkaa kummallisesti vaikuttaa siltä, että selityksiä kehitetään tilanteen mukaan. Ei oikein ole omiaan herättämään luottamusta kaupunkimme virkamiehiä ja päättäjiä kohtaan.

Porvoon kaupungin strategiassa mainitaan sisäisiksi vahvuuksiksi osaava ja kehittyvä henkilöstö.

2.3 Sisäiset vahvuudet, haasteet sekä muutos- ja uudistumistarpeet
Porvoon kaupungin sisäisiä vahvuuksia on osaava ja kehittyvä henkilöstö, joka on suhteellisen pysyvää, joskin eläköityvää.

En ymmärrä, miksi virkamiesten ja päättäjien on niin vaikea myöntää, että toiminnassa olisi parannettavaa, tai että olisi jopa tehty virhe. Ei tässä päitä vadille tai vahingonkorvauksia kaivata. Oppimisprosessi ja työssä kehittyminen perustuu oman toiminnan jatkuvaan arviointiin, toimintojen havainnointiin ja korjaamiseen. Lyhyesti: Jos tyrii, pitää voida korjata toimintatapoja ja yrittää uudelleen.

Jokainenhan tekee virheitä. Pitää siis vain osata muuttaa toimintatapojaan niin, että samaa virhettä ei enää tee. Tässäkin tapauksessa reilu anteeksipyyntö ja lupaus pyrkiä korjaamaan toimintatapoja riittää : )

Ja kas: Taas sopii aikaisemminkin esittämäni kaaviokuva, joka voisi kuvata tämän(kin) tapauksen käsittelyä Porvoon kaavoitus- ja rakennuslautakunnan sekä rakennusvalvonnan sisällä:

klikkaa kuvaa nähdäksi sen suurempana