Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan!

Ai että ketäkö onnitellaan? No minua itseäni, tai tarkemmin sanottuna Voisiko sen korjata? -blogiani, joka tänään täyttää yhden vuoden.

Kun vuosi sitten avasin blogger-tilin ja kirjoitin ensimmäisen kirjoitukseni, en oikein tiennyt minkälaiseksi blogini sisältö muotoutuisi. Linnankoskenkatu 59:n omalaatuinen tapaus linjasi aika pian ja hyvin voimakkaasti Voisiko sen korjata? -blogin sisältöä, ja aktivoi minua sitten muutenkin ottamaan laajemmin kantaa "huolestuneena kansalaisena" kaupunkiympäristömme kehitykseen.

Tämän suuntainen verkkosivu oli muhinut mielessäni jo pidempään. Aloin pohtia "kaupungin kääntöpuoli" -tyyppisen sivuston tekemistä kymmenisen vuotta sitten opiskeluaikana bussilla Porvooseen tullessani, kun taas kerran mieltäni vaivasi Rihkamatorilla tulijoita tervehtivä rumuus: Citymarketin kamala kulma ja karnevaalivärityksen saanut R-kioski. Pikanttina lisänä maaliskuisen kaupungin kaupunkikuvaa piristävät kuraiset jää- ja lumikasat.

Porvoossa on paljon hienoa ja kaunista. Vanha kaupunkimme, Pappilanmäki ja esimerkiksi soturikylän alueet ovat upeat. Empirekaupungin säilyneet osat ovat mitä hienointa kulttuuriperintöä. Keskustan ulkopuolella maaseutu kyläympäristöineen muodostavat kerta kaikkiaan upeita kulttuuriympäristöjä.

Kauneus ei kuitenkaan kompensoi rumuutta, rappiota ja huonoa hoitoa. Eivät rumat kehykset paranna kaunista taideteosta, eikä kaunis taideteoskaan paranna onnetonta kehysvalintaa. Kaupunkikuva on kokonaisuus, jossa jokainen osanen joko vähentää tai lisää sen arvoa.

Se, että blogillani nostan esiin voittopuolisesti kaupunkiympäristömme epäkohtia, ei tarkoita sitä, että näkisin ympärilläni vain rumuutta. Tarkoitukseni on herättää lukijat pohtimaan, miltä haluavat kaupunkimme näyttävän ja mihin suuntaan he haluavat sen kehittyvän. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota asemakaavassa suojeltujen rakennusten arvonsa mukaiseen kohteluun ja kaupunkikuvan vaalimiseen liittyviin seikkoihin.

Kiitos kaikille kävijöille mielenkiinnostanne!