Ihailtavaa omatoimisuutta - taas kerran
Linnankoskenkatu 46. Asemakaavassa suojeltu rakennus. Tontille ollaan rakentamassa paria pienkerrostaloa aikaisemmin tutuksi tulleen rakentajan toimesta.
Suojeltu rakennus on vuosikymmenten takaisista korjaustoimenpiteistä johtuen lievästi sanottuna alennuksen tilassa. Mutta oikein korjaamalla tämänkin voisi palauttaa entiseen loistoonsa, tai ainakin parempaan suuntaan.
Vähän epäilyttää, että rakennuksen kaupunkikuvallisesta tai historiallisesta merkityksestä taas viis veisataan, ja saneerataan oikein urakalla - aikaisempien esimerkkien mukaisesti.
Eilen ohi kulkiessani huomasin jotakin erikoista - huomaatteko te?
Tarkkasilmäisen huomio kiinnittyy varmaankin alemman kuvan kuistirakennuksen puuttuvaan kattoon. Mihinköhän se on kadonnut? Ei ole viime päivinä ainakaan myrskynnyt.
Rakennukselle ei ole vielä myönnetty rakennuslupaa eikä minkäänlaista muutakaan toimenpidelupaa, ainakaan virallisesti. Ihailtavaa omatoimisuutta, kun ottaa huomioon, että kyseessä on jälleen kerran asemakaavassa suojeltu rakennus.
Katsaus pihan puolelle paljastaa jo käynnistetyt laajemmat "valmistelevat rakenteiden rakennushistorialliset tutkimukset ja kartoitukset".
Tänään ollaan siten leikitty nosturilla. Eilen vielä paikalla ollut kuistirakennus odottaa kuorma-auton lavalla pois viemistä.
Ja kertauksena vielä: Vs. rakennusvalvontapäällikkö vahvisti eilen puhelimitse, että osoitteessa Linnankoskenkatu 46 olevalle asemakaavassa suojellulle rakennukselle ei ole myönnetty rakennuslupaa tai muitakaan toimenpidelupia.





1 kommentti:
Tässä taitaa olla sama asenne liikkeellä kuin 90-luvun Oulussa. Sielä tutkittiin miten suojeltu puutalo kestää tulipaloa, kun taas Porvoossa sen kestävyyttä kaivinkonetta vastaan. Varmasti tarpeellista tutkimustietoa.
T:Janne Ekman
Lähetä kommentti