Kaupunginjohtaja: Kaupunkisuunnittelun ja rakennusvalvonnan resurssit eivät ole riittäviä

Eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa Porvoon kaupunginjohtaja vastasi valtuutetun esittämään kysymykseen.

Kysymys kuului:

Kysymys Porvoon kaupunginjohtajalle

Minkälaisiin toimiin Porvoon kaupunki aikoo ryhtyä varmistaakseen, että ympäristöltään ja historiallisesti arvokkaiden alueiden, kaupunginosien, ja rakennusten kohtelu on Suomen ehkä parhaiten (vielä) säilyneen vanhan kaupungin, Porvoon arvon mukaista?

Taustaa
Vanhan Porvoon liikennejärjestelyt
Porvoon kaupunginhallitus on 30.1.2006 on todennut, että "Vanhan Porvoon kulttuurihistoriallinen arvo on kiistaton ja sen suojelemiseksi on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet." Kuitenkin kaupunginhallitus teki suuria heikennyksiä pohjoisten kaupunginosien liikenneyhteyksiä selvittäneen (poliittisesti laajapohjaisen) työryhmän toimenpide-ehdotuksiin 7.12.2005.

Monet ovat ihmeissään päätöksestä. Esim. Hufvudstadsbladetin jutussa 9.1.2006 siteerattiin Ympäristöministeriön ja Museoviraston edustajia: ”Valtakunnallisella tasolla olemme harmissamme siitä, että Porvoo ei kykene suojelemaan historiallista perintöään”, sanoo yli-insinööri Leena Silfverberg Ympäristöministeriöstä. ”Olemme hyvin huolissamme siitä, että kaupunginhallitus vesitti työryhmän ehdotuksen”, sanoo arkkitehti Marianne Lehtimäki, joka edusti Museovirastoa työryhmässä. Lehtimäki on myös Vanhan Porvoon rakennuslupatyöryhmän jäsen.

Rakennusvalvonnan ja kaupunkisuunnittelun ylityöllisyys
Porvoo kasvaa voimakkaasti. Tämä aiheuttaa suurta painetta sekä kaupunkisuunnittelulle että rakennusvalvonnalle. Kaupunkisuunnittelun työohjelman mukaisten kaavahankkeitten teko siirtyy yhä kauemmaksi tulevaisuuteen kun palvellaan yrityselämää sen tarvitsemilla kaavamuutoksilla. Esim. Kuninkaanportissa ei ole voitu rakentaa ilman kaavamuutoksia, vaikka SRV:n suunnitelmien mukainen asemakaava on voimassa.

Rakennusvalvonta on ahdingossa; juuri palkattu tarkastaja siirtyy pois Porvoon palveluksesta ja virastopäällikkö on muissa tehtävissä. Rakennustarkastajat ja muu henkilökunta raatavat jaksamisensa ylärajalla; tällaisessa tilanteessa ei virheilta vältytä. Mm. erään asemakaavassa suojellun rakennuksen korjaustoimenpiteet toteutetaan vastoin varta vasten laaditun asemakaavan suojelumääräyksiä. Lisäksi kyseinen rakennuslupa näyttäisi olevan useampien maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) lainkohtien vastainen.

Ympäristökeskus reagoi Porvoon poikkeuslupien nykylinjaan
Kaavoitus- ja rakennuslautakunta on vuoden 2005 alusta toimineessa kokoonpanossaan tehnyt (äänestäen) useita poikkeuslupien puoltoja sekä suunnittelutarveratkaisuja, joista Uudenmaan Ympäristökeskus on valittanut MRL:n perusteella. Vähemmistöön jäänyt valmistelijan ehdottama ratkaisu on kuitenkin ylemmässä viranomaisessa tullut päätökseksi. Kaupungin harkintavaltaa olisi em. asioissa käytettävä nykyistä käytäntöä harkitummin.

Itse en ollut kokouksessa kuuntelemassa vastausta, joten olen kaupunginjohtajan vastauksen suhteen Porvoon lehdistön varassa.

Uusimaa raportoi vastauksesta tuoreeltaan 30.3.2006 lehdessä otsikolla:

Slotte vastasi Rissaselle
Kaavoituksen ja rakennusvalvonnan resurssit eivät riitä

(Uusimaa 30.3.2006)

Koska minua kiinnostaa etenkin kaupunkimme rakennusvalvontaviranomaisten hieman omalatuinen suojelukohteiden käsittely, pureudun tässä vain siihen.

Kaupunginjohtaja toteaa Uusimaan mukaan, että rakennusvalvonnan resurssit ovat selvästi alimitoitetut lupien määrään nähden. Lupia on käsitelty viime vuonna huimat 1100 kpl. Kaupunginjohtajan mukaan resurssien puute näkyy etenkin neuvonnassa ja valvonnassa.

Maankäyttö- ja rakennuslaissa sanotaan, että kunnassa on oltava rakennusvalvoja, jonka lakisääteisiin tehtäviin kuuluu rakentamisen neuvonta ja valvonta (MRL 21 §). Lisäksi MRL:ssa sanotaan, että kunnan on huolehdittava alueiden käytön suunnittelusta sekä rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan, ja että kunnalla tulee olla käytettävissään tehtäviin riittävät voimavarat ja asiantuntemus (MRL 20 §).

Kaupunginjohtaja siis myöntää vastauksessaan, että kaupungin resurssit lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen eivät riitä.

Hienoa, että asia on huomattu myös kaupungin organisaatiossa - monet muut tahot ovatkin jo kauan sitten sen havainneet.

Kaupunginjohtaja toteaa uusimaan mukaan vastauksessaan, että rakennusvalvontaan on esitetty uuden rakennustarkastajan viran perustamista ensi vuodelle. Lisäksi rakennusvalvontapäällikön virasta toisissa tehtävissä tällä haavaa olevan päällikön viranhoidon järjestelyistä on tarkoitus päättää kevään aikana.

Nykyisten rakennusvalvojien jaksamista ei voi kuin ihmetellä, jos he todella kykenevät urakoimaan 1100 lupaa vuodessa. Viime vuonna oli 253 arkipäivää. Yksinkertaisen laskutoimituksen mukaan Porvoon rakennusvalvonta käsitteli 4,3 rakennuslupaa vuoden jokaisena arkipäivänä. Päätähuimaava työtahti, kun ottaa huomioon, että jokainen lupa vaatii myös aloituskokouksia, tarkastuskäyntejä, lopputarkastukisa jne.

Kaupunginjohtaja toteaa, että kysymyksessä mainittu Linnankoskenkadun (59) suojellun rakenuksen korjaustoimet näyttävät toteutuvan luvasta poiketen. Asia on kaupunginjohtajan mukaan tulossa julkisivujaoston kautta uuteen käsittelyyn.

On hienoa, että jo marraskuussa esittämäni ihmetys ja asian aktiivinen esillä pitäminen näyttää johtavan jonkinlaisiin toimenpiteisiin. Linnankoskenkadun rakennus on kuitenkin jo tärvelty, aikaisemmalla puuttumisella ehkä olisi voitu pelastaa jotakin rakennuksen historiallisesta arvosta. Ehkä vastaisuudessa kiinnitetään parempaa huomiota näihin seikkoihin.

Uusimaan mukaan kaupunginjohtaja toteaa vielä, että kaavoitus- ja rakennuslautakunnan (joka siis on kunnan ylin rakennusvalvontaelin), on itse arvioitava omaa työskentelyään, päätöstensä pitävyyttä valitustilanteissa sekä lautakunnan jäsenten koulutustarvetta.

Borgåbladet ei käsitellyt kaupunginjohtajan vastausta vielä tänään, vaan kertoi tulevasta kysymyksestä ja kertoi vs. rakennusvalvontapäällikön kommeteista kysymyksestä. Koko Borgåbladetin juttu on luettavissa tästä (tosin vain kuukauden - voisivat laittaa arkistonsa näkyväksi pidemmäksi aikaa...). BBL:ssa kaupunginjohtajan vastausta käsitellään vasta huomisessa lehdessä.

Vs. rakennusvalvontapäällikkö toteaa BBL:n jutussa, että toimistossa on huutava hekilöstöpula, ja että hetimiten tarvittasiin yksi valvoja ja toimistotyöntekijä lisää. Kaupunginjohtajan vastaukseen viitaten onkin henkilöstön lisäys näköpiirissä. Hienoa!

BBL:ssa vs. rakennusvalvontapäällikkö toteaa Linnankoskenkadun tapaukseen liittyen, että itse lupapiirokset hyväksyttiin aivan asemakaavan mukaisesti. Hän kuitenkin lisää, että myöhemmin rakennusta on korotettu. Vs. rakennusvalvontapäällikön mukaan pääsuunnittelijalle on kerrottu tästä, ja että tämä on tietoinen siitä, että muutoshakemus on jätettävä.

Edellä mainittuihin asioihin suhtaudun pienellä ihmetyksellä, ja jättäisin mielelläni eriävän mielipiteen, mikäli olisi mahdollista:

Onko rakennuslupa todella myönnetty asemakaavan mukaiset? Lupahakemuksen liitteenä on vanhentunut asemakaava, jonka sr-merkintä mahdollistaa ullakon käyttöönoton ja julkisivumuutokset pihan puolella. Uudessa, hakuvaiheessa lainvoimaisessa asemakaavassa näistä ei sanota mitään.

Jo hyväksytyssä julkisivupiirroksessa on esitetty suuria muutoksia: kattoa on kortettu, kattokulmat ovat erilaiset, on kattolyhtyjä, uudet eri pituiset ja -muotoiset savupiiput, pihan puolella laajennetaan rakennusta ja tehdään huomattavia julkisivumuutoksia. Mutta niitähän ei kaavamääräysten mukaan saisi tehdä. Julkisivujaoston on varmaan ollut vaikea sanoa asiasta mitään, sillä piirustuksista lähtötilanne puuttui. Lopputulos on ikäänkuin esitetty lähtötilanteena.

Rakennuksen korottamisesta on tiedetty rakennusvalvonnassa (ks. kirjoitus 14.12.). Rakennuksessa tehtiin myös tarkistusmittauksia 13.12., jolloin todettiin, että rakennus noudattaa lupapiirustusten mittoja. Tuolloin oli jo tehty seinien korotukset ja uusi kurkihirsi oli paikoillaan (ks. kuvakimaran kuva 12.12. tästä). Miten ei korottamista, mikäli se on lupapiirrosten vastainen, silloin huomattu?

Vs. rakennusvalvontapäällikkö kertoo BBL:ssa, että rakennuksen pääsunnittelijaa on informoitu korottamisesta, ja että rakentaja on tietoinen siitä, että korotukselle on haettava lupa muutokseen.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunta ei kuitenkaan saa myöntää lupaa poikkeamiseen, kun kyseessä on rakennuksen suojelua koskeva asemakaavamääräys (MRL 171 §). Tällöin poikkeamisesta päättää alueellinen ympäristökeskus.

Kaiken kaikkiaan Porvoon kaupungilta näyttää kokonaan kadonneen maankäyttö- ja rakennuslain 118 pykälä:

118 §
Rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaaliminen

Rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.

Kaupunginjohtajan vastaus kuitenkin luo hieman uskoa tulevaisuuteen: On huomattu tiettyjä puuteita, ja niihin on annettu ymmärtää puututtavan.

Kansalaisen huolten taakka keveni kaupunginjohtajan vastauksen myötä hieman. Kiitos siitä!