Kirjeenvaihtoa

Kerrottakoon että ennen pääsiäistä lähettämääni viestiin on tullut kolme vastausta. Oman vastineeni erään kaupunginhallituksen jäsenen kommenttiin julkaisen tässä (alla ainoastaan kyseisen vastauksen lomaan kirjoittamani kommentit).

Kiitoksia vastauksestanne. Olen lisännyt vastaukseni tähän alle.

---
Osoitteessa Linnankoskenkatu 59 sijaitsevalle vanhalle puurakennukselle on myönnetty rakennuslupa 26.10.2005 (nro 2005-718).
---
Minunkaan mielestäni luottamushenkilön saatika sitten kansalaisen tehtäviin ei kuulu valvoa rakennustoimintaa. Rakentamista ohjataan asemakaavamääräyksillä ja rakentamisen valvonnalla. Tilanteessa, jossa kansalinen (tai luottamushenkilö) epäilee rakennustöiden toteutuvan asemakaavan tai lainvoimaisen rakennusluvan vastaisesti, on kuitenkin mielestäni syytä kääntyä rakennusvalvonnan puoleen. Näin olen toiminutkin.

Perustuslaissa sanotaan, että vastuu ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille (20§). Tulkitsen tämän koskevan myös rakennettua ympäristöä ja sen historiallisia arvoja, ja että "kaikilla" tarkoitetaan niin kansalaisia, virkamiehiä kuin päättäjiäkin.
---
Rakennuslupahakemuksen liitteenä on vanhentunut asemakaava vuodelta 1992. Uusi, rakennusluvan hakuvaiheessa kirjastoaukiolle varta vasten tehdyssä kaavassa on erilainen suojelumerkintä (sr-4). Se, minkä kaavan pohjalta lupa lopulta on myönnetty, ei minulla ole tiedossa.

Kirjastoaukion asemakaavan suojelumerkinnän kolme ensimmäistä lausetta ovat - ehkä Teistäkin - melko yksiselitteiset: "Säilytettävä rakennus. Historiallisesti ja kaupunkikuvan kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa hävittää."
---
Olen seurannut mainitsemaanne polkua. Ensimmäisen kerran viime joulukuussa: ensin rakennustarkastaja, sitten vs. rakennusvalvontapäällikkö. Tämän jälkeen olen olut yhteydessä teknisen ja ympäristötoimen johtoon ja vs. rakennusvalvontapäällikköön useamminkin.

En ole ainoa, joka katsoo, että kohteessa on rakennettu vastoin lainvoimaista rakennuslupaa: Kaupunginjohtaja totesi valtuuston kokouksessa 29.3.2006 vastatessaan valtuutetun kysymykseen, että rakennusta rakennusvalvontatoimiston tekemien selvitysten mukaan on korotettu vastoin lainvoimista lupaa.

Olen, kuten yllä mainitsinkin, ollut yhteydessä rakennusvalvontaan. Rakennusvalvoja on suorittanut tarkistusmittaukset kyseisessä kohteessa 13.12.2005, ja todennut silloin, että rakennustoimenpiteet noudattavat myönnetyn rakennusluvan mittoja. Tuolloin oli hirsirungon päälle jo rakennettu oikaisu- ja korotusosa, sekä pystytetty uusi kurkihirsi. Ehkä ymmärrätte lievän ihmetykseni siitä, ettei myönnetystä luvasta poikkeavaa rakentamista tuolloin havaittu, vaan vasta kolme kuukautta myöhemmin.
---
Kirje, johon tässä vastauksessanne viittaatte, on lähetetty kaavoitus- ja rakennuslautakunnan jäsenille (heille, jotka ovat sähköpostiosoitteensa valtuuston jäsenluetteloon ilmoittaneet). Toimitan huomenna saman kirjeen kaupungin kirjaamoon.
---
Porvoossa tehty aivan riittämiin valituksia eri tarkoitusperien edistämiseksi. Haluan lähettämälläni kirjeellä herättää päättäjien keskuudessa yleistä keskustelua siitä, mikä taho viime kädessä päättää kaupungin rakennusperinnön kohtelusta; Päättäjät, virkamiehet vai rakennusurakoitsijat.

Lisäksi toivoisin Porvoon kaupungin ihan oikeasti tarkistavan, josko kaupungin vakiintunut rakennuslupa- ja valvontakäytäntö noudattaa maankäyttö- ja rakennuslakia. Kansalaisen silmin vaikuttaa siltä, että käytännöissä on empiretalon kokoinen aukko. Toki tästä voi tehdä kansalaisaloitteen, mutta luulisi kaupunkimme intresseissä olevan kysymättäkin pitää huolen siitä, että toimitaan säädösten mukaisesti.

Lautakunta ei ole tehnyt virheellistä päätöstä. Kaupungin rakennusvalvontaviranomainen, kaavoitus- ja rakennuslautakunta, on delegoinut tietyiltä osin lupien myöntämisen rakennusvalvonnalle. Rajaksi on käsitykseni mukaan asetettu paritalo ja sitä pienemmät rakennukset.

Uskon, että rakennusvalvoja on tehnyt esimerkkitapauksessamme sillä hetkellä olleiden tietojen perusteella oikean pätöksen. Esimerkiksi julkisuvjaosto ei ole kiinnittänyt lausunnossaan huomiota kattokulmien muuttamiseen, mikä johtunee siitä, että lähtötilannetta ei ole rakennuslupapiirroksissa kuvattu. Rakennusoikeuden ylittäminen on todettu vähäiseksi (8 m2), ja se on hyväksytty MRL:n 175§ mukaisesti. Tuolloin ei ilmeisesti ollut tiedossa, että rakennuksen katto on tarkoitus purkaa ja korottaa. Mainitut toimenpiteet taas ovat ristiriidassa asemakavan suojelumääräysten ja MRL:n pykälän 171 kanssa, ja muuttavat mm. rakennusoikeuden vähäisen poikkeamisen huomattavaksi (ylitys 57,5 m2).
---
Museovirasto (rakennushistorian osasto) sinänsä ei suojele rakennuksia, vaan toimii rakennusperinnön vaalimisen ja restauroinnin asiantuntijaviranomaisena. Se palvelee viranomaisia rakennusperinnön suojeluun, hoitoon, kehittämiseen ja restaurointiin liittyen.

Vaporassa on kyllä Museoviraston edustaja. Vapora tosin toimii vain Vanhan Porvoon asemakaava-alueella. Porvoo ei ole katsonut Museoviraston asiantuntijapalveluiden hyödyntämisen olevan tarpeellista muualla Porvoossa. Eikä myöskän Porvoon museossa (maakuntamuseossa) viime vuoden alusta lähtien toimineen rakennustutkijan palveluita, toisin kuin useat muut Itä-Uudenmaan kunnat.

Kohde ei ehkä ole valtakunnallisesti merkittävä kohde. Se on kuitenkin ollut kiinteä osa kaupunkiamme lähes 140 vuoden ajan. Kaupunginvaltuusto on vuoden 1992 ja 2005 asemakaavat vahvistaessaan todennut rakennuksen säilyttämisen arvoiseksi sen historiallisen ja kaupunkikuvallisen merkittävyyden johdosta.

Säilytettäävää rakennusta ei pitäisi voida kohdella kuinka tahansa, näin todetaan myös MRL:n pykälässä 171, jonka mukaan poikkeamisesta suojelumääräyksistä päättää alueellinen ympäristökeskus. Tätä kysymystä käsitellään myös MRL:n pykälässä 118, joka koskee rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaalimista.

Kirjastoaukion asemakaavan mukaan sen paremmin Museovirastoa kuin muitakaan tahoja ei tarvitse kuulla rakennuslupa-asioissa. Asemakaavamääräysten tarkoituksena on kuitenkin ohjata rakentamista. Kaupungilla tulisi olla "sormensa" pelissä, ja varmistaa lupakäsittelyn ja valvonnan keinoin, että lainvoimaisia asemakaavoja ja lupia noudatetaan.

Ehkä mielestänne länsirannankaan alue ei ole niin merkittävä, etteikö yksi rakentaja saisi taloonsa rakentaa paria ylimääräistä kerrosta.
---
Saatan tuottaa Teille pettymyksen. Kyllä siellä ihan tavallisen näköinen rakennus seisoo. Vanhasta rakennuksesta on jäljellä perustus sekä hirsikehikko, joka tosin on jo uudenkarhealla ulkolaudoituksella verhoiltu.

Rakennuksen historiallinen arvo kertyy vuosien saatossa. Historiallisesti arvokas rakennus voi olla muukin kuin jokin Runebergin asuintaloista tai Jokikadun linna. 150-vuotiaan rakennuksen toimitusaika on 150 vuotta. Tuona aikana siihen kertyy jälkiä menneistä vuosista, historiallisia kerrostumia, jälkiä elämästä. Historiallisen arvon hävittäminen tapahtuu helpoiten kaivurilla, mutta myös nk. ylikorjaaminen, jossa vanhat kerrostumat ja rakennukseen vuosien saatossa kertyneet materiaalit ja rakennusosat korvataan uusilla, hävittää rakennuksen historiallista arvoa.

Kauneus on katsojan silmässä. Arvoja on vaikea mitata. Toiset näkevät vain rappiotöllin, joka edustaa aikansa elänyttä rakennuskulttuuria, jolla ei ole mitään sijaa kaupunkiympäristössämme. Toiset, mm. Porvoon kaupungin kirjastoaukion asemakaavan hyväksyneet valuuston jäsenet, ovat todenneet esimerkkitapauksemme historiallisen ja kaupunkikuvallisen merkityksen niin suureksi, että rakennus on merkitty asemakaavassa suojelluksi.

Mitä rakennuksen raiskaamiseen tulee, toivoisin, että ehditte tutustua blogiini osoitteessa www.korjataanko.blogspot.com. Kuvakimara -osiossa voitte tutustua siihen, kuinka rakennus korjataan turhan raskaalla kädellä.
---
Porvoon kaupunki on alkanut lobata taloustoimiston satavuotiaan rakennuksen purkamista - pois parkkipaikan tieltä. Porvoon kaupunki on hyväksynyt työväentalon rakennusoikeuden ylittämisen ja kuitannut rikkomuksen maanvaihtokaupalla kirjastoaukion muodostamiseksi, tontin rakennusoikeuksiin puuttumatta. Porvoon kaupunki ei ole tärkeämmiltä kiireiltään ehtinyt vaatia täytäntöön pantavaksi joulukuussa ´04 tekemäänsä päätöstä Vanhan Porvoon ytimessä luvatta rakennetun ravintolan terassin purkamisesta. Porvoon kaupunki ei ole vuosiin katsonut tarpeelliseksi myöntää riittäviä resursseja alimiehitetyille ja jaksamisen äärirajoilla toimiville rakennusvalvontatoimistolle tai kaupunkisuunnitteluosastolle.

Toivon todella että viisastumme.

Reilu sata vuotta sitten Louis Sparre piti esitelmänsä vanhan kaupungin säästämiseksi. Suurelta osin tämän esitelmän johdosta vanhaa kaupunkia tullaan katsomaan läheltä ja kaukaa.

Harva on kuitenkaan muistaa, että Sparre puhui katuverkon ja aukioiden sekä muutamien "tärkeämpien rakennusten" kuten kirkon ja vanhan raatihuoneen säästämisestä. Muita rakennuksia hän olisi mielellään antanut korvata ympäristöön sopivilla uusilla.

Ajat eivät tästä Porvoossa ole muuttuneet, vaikka maailma ympärillä onkin. Meillä kaupungin historiasta on säilyttämisen arvoista pelkkä katuverkko.


Kunnioittaen,

Teppo Ruohtula
www.korjataanko.blogspot.com